9. huhtikuuta 2014

Unelmia

Vaikka olenkin lapsuuteni omakotitalossa kasvanut, jostain syystä olen aina miettinyt etten itse tulisi koskaan aikuisena sellaiseen muuttamaan. Kerrostaloasunto, parvekkeella varustettu toki, on aina tuntunut enemmän omalta ratkaisulta. Tällä hetkellä asumme pienehkössä kaksiossa, kerrostalossa juurikin. Suunnitelmissa olisi vaihtaa vähän suurempaan, vuokralla kuitenkin se onnistuu melko hyvin. 

Jostain syystä takaraivooni on alkanut myös hiipiä ajatus omakotitalosta. Ei nyt, mutta sitten "aikuisena" ehkä. Minulla tuntuu olevan jopa niin paljon kriteerejä kyseiselle talolle, että sellaista tuskin edes löytyy. En tiedä onko ajatuksen syntymisellä tekemistä vanhenemisella vai kenties lukuisien sisustusblogien lukemisella..


Jostain syystä minulla tuntuu myös olevan vaikeuksia elää tässä hetkessä. Elämä on just nyt ihan kivaa myöskin, mutta kuitenkin ajatukseni vaeltelevat usein jossain tulevassa. Toisinaan päässäni pyörii ensi viikon tapahtumat, sitäkin useammin tuleva kesä ja suunnitelmat sitä varten. Pelottavankin usein mietin elämää kahden-kolmen vuoden kuluttua. Unelmia matkustelusta, isommasta asunnosta, elämästä. Vaikka kuten sanoin, tässäkään hetkessä ei ole mitään vikaa. Pitäisi oppia tarttumaan tähän hetkeen vähän paremmin, koska elämä on kuitenkin juuri nyt, eikä huomenna.

Jossain vaiheessa haikailin menneitä jonkin verran. Tapahtumia, jotka jäivät yhä kauemmas ja kauemmas. Nyt kun olen siirtynyt tulevan mietiskelyyn, niin ehkä seuraavaksi se tasaantuu nykyhetkeen.. ;)

Huomisesta puheenollen, johan tämäkin viikko on puolessavälissä. Vastahan oli alkuvuosi ja nyt mennään jo aika vauhdilla sitä kesää kohden. Johtuneekohan sitten lyhyeksi jääneestä talvesta ja pidentyneestä keväästä, vai mistä. Ihanaa kun aurinko paistaa ja linnut laulavat, vaikkei pihalla nyt niin varsinaisen lämmin vielä olekaan. Tulisi sitten jo se kesä, eikun..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti